Baskervillen koira ebook

Arthur Conan Doyle

Baskervillen koira

Varsova 2019

Sisällysluettelo

ENSIMMÄINEN LUKU

TOINEN LUKU

KOLMAS LUKU

NELJÄS LUKU

VIIDES LUKU

KUUDES LUKU

SEITSEMÄS LUKU

KAHDEKSAS LUKU

YHDEKSÄS LUKU

KYMMENES LUKU

YHDESTOISTA LUKU

KAHDESTOISTA LUKU

KOLMASTOISTA LUKU

NELJÄSTOISTA LUKU

VIIDESTOISTA LUKU

MERISOPIMUS

VIIMEINEN TEHTÄVÄ

ENSIMMÄINEN LUKU

Herra Sherlock Holmes.

”Kas niin, Watson, mitä johtopäätöksiä tuosta teet?”

Holmes istui selin minuun, enkä ollut sanallakaan ilmottanut mitä toimitin.

”Kuinka tiesit, mitä minä tein? Luulenpa että sinulla on silmät niskassakin.”

”Ainakin minulla on kiillotettu hopeakannu pöydällä”, sanoi hän. ”Mutta sanohan, Watson, mitä saat tietää tuosta kepistä? Koska emme, ikävä kyllä, saaneet tavata sen omistajaa, emmekä voi aavistaakaan hänen asiaansa, on tämä hänen käynnistään jäänyt pieni muisto meille hyvin tärkeä. Muodosta nyt kuva miehestä, kun olet tätä hänen omistamaansa esinettä niin tarkoin tutkinut.”

”Minä luulen”, sanoin minä, koettaen seurata toverini menettelytapaa niin hyvin kuin taisin, ”että tohtori Mortimer on vanhanpuoleinen lääkäri, jolla on melkoinen käyttäjäjoukko, ja arvattavasti pidetään hänestä, koska hänen tuttavansa ovat tahtoneet antaa hänelle tämän todistuksen suosiostaan.”

”Se on hyvä”, sanoi Holmes, ”erittäin hyvä.”

”Minä otaksun vielä, että hän luultavasti tekee työtänsä maalla ja usein, käy sairaittensa luona jalan.”

”Miksi niin?”

”Koskapa tämä keppi, joka alkuaan on ollut jokseenkin soma, on joutunut niin huonoon kuntoon, että tuskin voin uskoa sen kuuluvan kellekään kaupunkilaiselle. Sen paksu rautakärki on niin kulunut, että se näyttää olleen mukana pitkillä vaelluksilla.”

”Tuo tuntuu hyvinkin oikealta”, sanoi Holmes.

”Ja sitten tämä: ystäviltänsä C. C. H:ssa. Minä otaksun, että H tarkoittaa jotain hevosurheiluseuraa. Ehkäpä hän kirurgina oli tehnyt palveluksia paikallisen urheiluseuran jäsenille, ja nämä ovat kiitollisuutensa osoitteeksi antaneet tämän pienen lahjan.”

”Nytpä sinä, Watson, viet voiton itsestäsikin”, sanoi Holmes työntäen tuolinsa syrjään ja sytyttäen sigaretin. ”Minä olen yhtä halukas kuin velvollinenkin myöntämään, että sinä aina olet itse asettautunut varjoon, kun olet ystävyydessäsi tehnyt selkoa minun teoistani. Ehkä et kyllä olekaan omavaloinen, mutta olet hyvä valonjohtaja. Löytyy ihmisiä, joilla, vaikka ei neroa, kumminkin on ihmeteltävä kyky kiihottaa muita, ja minä myönnän, kunnon veliseni, että olen sinulle hyvin kiitollinen.”

Näinkään paljoa ei hän koskaan ennen ollut sanonut, ja minä tunnustan, että hänen sanansa minua ilahuttivat, sillä minua oli usein suututtanut hänen välinpitämättömyytensä minun ihailulleni ja koetuksilleni saattaa hänen menettelytapojansa yleisön tietoon. Minä olin ylpeä, kun sain uskoa päässeeni niin täydellisesti syventymään hänen järjestelmäänsä, että voin sitä käyttää tavalla, joka saavutti hänen hyväksymisensä. Hän otti nyt kepin minulta ja tarkasti sitä muutamia minuutteja paljaalla silmällä.

Nähtävästi huvitettuna laski hän sitten sigaretin pois, meni akkunan luo ja tutki esinettä suurennuslasilla.

”Kieltämättä merkillinen, vaikkakaan siitä ei saa juuri paljoa tietää”, sanoi hän. ”Varmasti osottaa tämä keppi yhtä ja toista. Siitä saa perusteen useampiin johtopäätöksiin.”

”Onko jotain jäänyt minulta huomaamatta?” kysyin jommoisellakin itseluottamuksella. ”Toivon, etten ole mitään tärkeää laiminlyönyt.”

”Minä pelkään, Watson kulta, että useimmat sinun johtopäätöksistäsi ovat vääriä. Kun sanoin, että sinä minua kiihotat, tarkotin minä suoraan puhuakseni, että sinun erehdyksiesi huomaaminen jonkun kerran on saattanut minut oikealle tolalle. Ei niin, että olisit aivan väärässä nyt kyseessä olevassa tapauksessa. Tämä mies suorittaa kieltämättä työnsä maalla ja käy paljon jalan.”

”Siis olen oikeassa.”

”Kyllä siinä suhteessa.”

”Ja enempää eikö ole sanottavaa asiasta?”

”Totta kai, on varmasti. Tahtoisin esimerkiksi huomauttaa, että lääkärin saaman muistolahjan ennemmin voi otaksua tulleen jostakin sairashuoneesta kuin urheiluseuran jäseniltä, ja kun kirjaimet C. C. ovat ennen H:ta, niin johtuu aivan luonnollisesti mieleen Charing Cross Hospital.”

”Voi olla niin, siinä olet ehkä oikeassa.”

”Aivan uskomatonta se kai ei ole. Jos perustumme edelleen tälle otaksumalle, niin saamme uutta pohjaa arveluillemme tuosta miehestä, joka eilen kävi meitä hakemassa.”

”Mitä voisimme sitten johtaa siitä asianlaidasta, että C. C. H. merkitsee Charing Cross Hospital?”

”Eikö mieleesi johdu mitään erikoista? Sinä tunnet minun menettelytapani. Käytä niitä!”

”Minä en huomaa mitään muuta kuin sen, että mies toimi kaupungissa ennenkuin muutti maalle.”

”Vähän pitemmällekin voisimme ehkä päästä. Koettakaamme ajatella, missä tilaisuudessa tämäntapainen lahja mahdollisuuden mukaan on annettu. Koskahan hänen ystävänsä olisivat tulleet ajatelleeksi antaa hänelle tämän todistuksen suosiostaan? Luultavasti juuri silloin, kun hän oli aikeessa luopua paikastaan sairashuoneessa, ruvetakseen työskentelemään omin päin. Tiedämme hänen saaneen lahjan. Luulemme hänen vaihtaneen toimensa sairashuoneessa yksityiseen lääkärintyöhön maalla. Olisiko silloin liian ennenaikaista otaksua, että lahjan antaminen tapahtui vähää ennen muuttoa?”

”Ei, se kyllä tuntuu sangen luultavalta.”

”Nyt on huomattava, että hänellä ei ole voinut olla vakinaista tointa sairashuoneessa, sillä sellaisen paikan saavat vain Lontooseen lopullisesti asettuneet henkilöt, jotka eivät muuta maalle, kun vaan niin mieleen johtuu. Mikä hän sitten oli? Jos hän työskenteli sairashuoneessa ilman vakinaista paikkaa, oli hän epäilemättä toisen arvoluokan lääkäri, ehkä lääketieteen ylioppilas, joka ei ole suorittanut täydellistä tutkintoa. Viisi vuotta sitten lähti hän Lontoosta, sen voi nähdä kepin vuosiluvusta. Sinun vakava, keski-ikäinen perhelääkärisi, rakas Watson, haihtuu kokonaan ilmaan, ja hänen sijalleen ilmestyy nuori, alle kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies, joka on luonteeltaan ystävällinen, ilman kunnianhimoa, hajamielinen, ja jolla on, umpimähkään kuvaillen, rottakoiraa suurempi ja doggia pienempi koira.”

Minä nauroin tuntematta itseäni vakuutetuksi. Sherlock Holmes nojautui taaksepäin selkänojaa vasten ja puhalteli suustaan pieniä savupilviä, jotka nousivat kattoa kohden.

”Mitä sinun viimmeiseen väitteeseesi tulee, niin en voi sitä tarkastaa”, sanoin minä, ”mutta erittäin vaikea ei ole ottaa selvä miehen ijästä ja tutkinnoista.” Pieneltä hyllyltä, jossa minulla oli lääketieteelliset kirjani, otin lääkäriluettelon ja etsin nimen. Monella tohtorilla oli nimi Mortimer, mutta vain yhden ansioluettelo sopi kysymyksessä olevalle henkilölle. Minä luin sen ääneen.

”Mortimer, James, M.R.C.S. 1882 Grimpen, Dartmoor, Devon. Toiminut apulaislääkärinä Charing Cross Hospitalissa vuodesta 1882 vuoteen 1884. Sai Jacksonin stipendin vertailevassa patologiassa erään kirjotuksen johdosta nimeltä ’Tautien synnystä.’ Ruotsin lääkäriseuran kirjeenvaihtajajäsen. Kirjottanut: ’Muutamia mielijohteita atavismista’ (Lancet, 1882). Menemmekö eteenpäin?”

(Journal of Psychology, 1883). ”Toimii lääkärinä Grimpenin, Thorsbyn ja Higt Barronin kunnissa.”

”Siinä ei sanota mitään hänen toimistaan jossakin urheiluseurassa, Watson”, sanoi Holmes kurillisella hymyllä, ”mutta niinkuin aivan oikein huomautit, toimii hän lääkärinä maalla. Ellen erehdy, sanoin, että hän oli luonteeltaan ystävällinen, ilman kunnianhimoa ja hajamielinen. Olen tehnyt sen havainnon, että vain ystävälliset ja hyväntahtoiset ihmiset saavat muistolahjoja, että täytyy olla ilman kunnianhimoa voidakseen lähteä Lontoosta ansaitsemaan elantoansa maalla, ja että vain hajamielinen mies jättää keppinsä eikä käyntikorttiansa, kun on tuntikauden istunut jonkun huoneessa odottamassa.”

”Ja koira?”

”On tottunut käymään herransa jälessä kantaen hänen keppiänsä. Keppi kun on jokseenkin raskas, on koira kantanut sitä keskeltä, ja voi selvään nähdä sen hampaiden jälet. Koiran leuka on, mikäli merkkien etäisyys näyttää, minun luullakseni liian leveä ollakseen rotta-koiran, eikä kyllin leveä ollakseen doggin. Mahdollisesti on se – niin, todella se onkin kiharakarvainen pelto-pyykoira.”

Puhuessaan oli hän noussut ylös ja alkanut kulkea edestakasin huoneessa. Viimeiset sanansa olivat niin vakuuttavat, että nostin päätäni ja katsoin häneen.

”Veliseni, kuinka on mahdollista, että voit olla siitä niin varma?”

”Siitä yksinkertaisesta syystä, että koira juuri seisoo tuolla ulkona portailla, ja sen omistaja soittaa kelloa päästäkseen sisään. Älä toki mene, Watson. Tehän olette molemmat lääkäreitä, ja sinun läsnäolosi voi olla minulle avuksi. Nyt on määräävä hetki käsissä, Watson; me kuulemme askeleita portaissa, se on eräs mies, joka kohta on astunut meidän elämäämme ja tulee vaikuttamaan siihen – pahaksiko vai hyväksi, emme tiedä. Mitä mahtaa tohtori James Mortimerilla, tiedemiehellä, olla sanottavaa Sherlock Holmesille, rikosasiain erikoistuntijalle, tai pyydettävää häneltä. Sisään!”

Tulijan ulkomuoto hämmästytti minua, minä kun olin odottanut saavani nähdä tavallisen maalaistohtorin. Hän oli hyvin pitkä ja laiha mies; hänen käyrä nenänsä pisti kuin nokka esiin kahden terävän, harmaan silmän välistä, jotka olivat lähellä toisiaan ja loistivat eloisasti kultasankaisten silmälasien alta. Pukunsa kyllä tosin osotti hänen ammattiansa, mutta oli jokseenkin huolimaton. Hänen pitkä, musta takkinsa oli tahrainen ja housut kuluneet. Vaikka mies oli nuori, oli hänen selkänsä kumara, hän kulki hieman etunojoisena, ja hänen olennossaan oli samalla kertaa jotain urkkivaa ja hyväntahtoista. Tuskin oli hän ehtinyt sisään, kun hän huomasi kepin, jota Holmes piti kädessään, ja ilosta huudahtaen riensi hän sitä ottamaan. ”Sepä oli hauskaa”, sanoi hän. ”En tiennyt varmaan, olinko unohtanut sen höyrylaivakonttoriin vai tänne. Sitä keppiä en tahtoisi paljosta kadottaa.”

”Minä näen, että se on muistolahja”, sanoi Holmes.

”Niin onkin.”

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.

Tämä on ilmainen näyte. Jatka antamalla kirjan koko versio.